|
Lyijykomppania, suomeksi lauletun metallin pioneeri ja Timo Rautiaisen pseudo-trion alkujuuri, reipastelee esittämään uusapokalyptisen visionsa.
On taas aika jynkyttää synkästi.
Triona tälläkin haavaa telmivä Lyijykomppania (ainoa alkuperäisjäsen, rumputaistelija Moilanen, laulaja-basisiti Virtanen ja kitaristi Rossi)
on perustettu 1980-luvun alussa, ja nyt eletään 2010- lukua. Miten merkittävästi maailma on näiden pisteiden välillä muuttunut? Ja ennen kaikkea: onko
Lyijykomppania muuttunut maailman mukana?
- Ilman muuta maailma muuttuu kolmessa vuosikymmenessä. Henkilökohtainen katkeruus ja synkkä ihmisviha estävät minua tietysti näkemästä myönteisiä puolia
tässä muutoksessa, koska huomioni aina kiinnittävät enemmän kielteiset piirteet. Mutta niinkin on kirjoitettu, että "eivät terveet tarvitse parantajaa,
vaan sairaat", Moilanen muotoilee.
- Lyijykomppaniassa on meno ollut mielestäni jonkin verran yleisestä poikkeavaa. Muona-annokset eivät ole sanottavasti kohentuneet, kohtelu on edelleenkin
tylyä ja ankaraa, eikä majoituksessakaan ole parinkymmenen viime vuoden aikana edistytty. Mitä taas musiikkiin tulee: tämä kaikki tehtiin -paremmin-
jo 1970-luvulla, rumpali täräyttää.
Virtanen pudistelee päätään musiikin nykytilalle.
- Samoin kuin raha, on myös musiikki kokenut inflaation internetin aikakautena. Nykyteknologia mahdollistaa ajattelun, että mitä järkeä on veivata
studiossa soundeja päivätolkulla. jos porukka sen jälkeen kuitenkin kuuntelee jostain perkeleen puhelimesta.
- Vuonna 2004 Lyijykomppania oli ep:nsä myötä sitä mieltä, että Kehitys kulkee perse edellä. Herää kysymys, onko suunta nyt -uuden vuosikymmenen
alkuhetkillä
ja vuonna 15 jälkeen Suomen EU-jäsenyyden alkamisen - muuttumaton. Moilanen on perin juurin optimistinen.
- En minä ainakaan mitään suunnanmuutosta ole huomannut: hyvin pyyhkii kuin sulalla persettä. EU:sta on minusta turha leuhottaa iän kaiken. Toinen asia on,
jos vielä huolisivat Natoon. Sillä voisi vielä joskus olla jotain merkitystäkin. mutta mit nämä meidän paskahousut uskaltaa.
Virtanenkaan ei osoittaudu myötämieliseksi.
- En keksi EU:sta mitään hyvää. Suorat kurkut ja muita tärkeitä päätöksiä, joita isolla porukalla huippukokouksissaan miettivät. Markka vei mennessään
kansallisen identiteetin, mutta nyt on naapurin pojan helpompi noutaa tavaraa ja myydä kotonaan ilman, että tarvitsee päätään vaivata valuuttakursseilla.
Tosi ja epätosi
Tuoreen Sota nälkä rutto kuolema - albumin ruoska lyö muun muassa tietoverkkoihin sotkeutuneen yhteiskunnan rasvaisille kasvoille. Analyysia
www-etuliitteisestä @-elämästä ja Facebookissa itsestään jakavassa sukupolvesta?
- Enpä taida olla oikea mies vastaamaan tähän kysymykseen, sanoo Moilanen. - Tunnen niin huonosti tuota meininkiä. Mutta päältä katsoen ei tiedä itkisikö vai
nauraisi. Totta kai voi olla, että olen liikaa menneen maailman kasvatti. Joka tapauksessa on karmeaa, että voi tehdä www.rutto.comin tapaisen tekstin
todellisuudesta.
- Siinäpä se, kun koko katiska romahtaa jonain päivänä kasaan, jatkaa Virtanen. - Sen verran nettipersoonat sekoittuvat ihmisen oman identiteetin kanssa
naamakirjoissa ja chateissa pelmutessa, että nykyään on jo havaittu ongelmia oikean ihmisen kanssa kommunikoitaessa.
Rossi, remmin kuopus, suhtautuu asiaan joustavammin.
- Käytän itse esimerkiksi Facebookia, mutten jumiudu tai halua jumiutua tuijottamaan tietokoneen ruutua 24/7. on pakko päästä esimerkiksi liikkumaan ja
soittamaan säännöllisesti. Lyijykomppania on itsekin siirtynyt MySpace-aikaan. Näsäviisas nasaaliääni voisi narahtaa,että tämähän on jo vihoviimeistä
rilluttelua. Pata kattilaa soimaa -asetelmaa vahvistaa mainitun "melko" kriittisen www.rutto.com-raidan olemassaolo. On puolustuksen puheenvuoro.
- Lähtökohta tähän MySpace-touhuun oli se, että olimme saaneet yhteydenottoja, että voisimmeko sellaisenkin perustaa. Aikamme vetkuteltuamme päätimme,
että "kait vissiin". Virtanen toteutti homman. Itse en edes oikein tajua, miten koko homma toimii, mutta olen minä (vuoden 2007 Mennyt maailma -ep:n)
Lampaan syöjät käynyt kuuntelemassa, Moilanen myöntää.
-Internet on välttämätön paha, jossa on pyörittävä mukana, jos haluaa tavoittaa kuulijansa. Toki voitaisiin pitää kylttiä pimeimmässä korvessa ja käydä
vaihtamassa kerran vuodessa - että mitä kuuluu, Virtanen miettii.
Miehistä ja maantieteestä
Yksi mies on lähtenyt, toinen tullut. Moilanen pysyy, samoin Virtanen. Mitä miehiä uusi kitaristi Rossi on, ja mistä peräisin? Moilanen aloittaa selvityksen:
- Rossi on peräisin Kantalasta. Tunsin miehen entuudestaan jollain tapaa. Olin joku vuosi sitten tuomarina eräässä bändikisassa, jonka voitti Rossin Crusher.
Samoihin aikoihin Lemmy (Lindsröm) lähti omasta tahdostaan Lyijykomppaniasta.
- Tapasin sitten sattumalta Crusherin toisen kitaristin Tuomo Moilasen - emme ole sukua - erään ravintolan patiolla ja kerroin , että Lyijykomppania hakee
kaikessa hiljaisuudessa kitaristia. Kysyin, kiinnostaisiko häntä tai Rossia koesoitto. Jonkin ajan kuluttua Tuomo soitti ja kertoi, että hän ei ole
käytettävissä, mutta Rossia kiinnostaa.
- Kutsuimme Rossin kivilinnaan. Koesoitto meni kaikkine saunomisineen ja ateriointeineen oikein mukavasti, jos kohta seuraavana päivänä Rossi myönsi, että
soitosta ei kyllä tule mitään; hän on vielä liian humalassa. Mutta siitä alkoivat treenit, ja soitettiin pari keikkaakin. Joulukuulla katsottiin kokelasaika
päättyneeksi ja kohotettiin ns. maljat. Rossi oli muuten 19 tullessaan Lyijykomppaniaan - saman ikäinen kuin minä, kun Lyijykomppania perustettiin.
Rossi jatkaa:
-Muistan kyllä sen bändikisan. Jonkinlaista nuorten miesten kiukkuista trash metalia oltiin soiteltu silloin vuodenpäivät. Kiinostuin heti paikasta, mutta
koesoitossa oli melkoiset paineet. Mutta soitto ja asenne ratkaisevat, ei niinkään ikä.
Lyijykomppania operoi eteläsavolaisesta Kantalasta käsin. Sijainti mainitaan ainakin mainitussa Lampaan syöjissä. Kantala näyttelee ilmeisen tärkeää osaa
osaston tekemisissä. Moilanen ei suhtaudu lämpimästi ajatusleikkiin, jossa päämaja siirrettäisiin trendi-Helsinkiin.
Johan pisti arkaan paikkaan. Odottelen paraikaa häätöä kivilinnasta, koska kiinteistö on myytävänä. Voi saatanan perkele. No, joka tapauksessa on mielestäni
selvää, että Kantala on oleellisesti vaikuttanut Lyijykomppaniaan monellakin tapaa; treenikämppä, ympäristö, aktiviteettimahdollisuudet ja niin edelleen.
Helsinkiin..että kun Luoja varjelisi vielä siltä.
Pelin päätyttyä
Ennen lopun saapumista Moilanen selventää vielä teemalevymäisesti rakennetun, ilmestyskirjan ratsastajiin nimellään viittaavan ja neljään osaan jaetun
uutuuslohkareen sanoituksia. Vaikka Sota nälkä rutto kuolema -levyllä mässäillään herkuista notkuvasta pöydästä, palvellaan mammonaa ja yleensäkin
ryvetään
ihmisen alhaisuudessa, sarkastisesti esitetyn asian taustalta välittyy aito huoli huomisesta.
-Sota-osa on kronologisesti etenevä kolmen otoksen muodostama kokonaisuus. Vaupaustaistelijat on tekstinsä puolesta eräänlainen esinäytös
(vuoden 2005 Harmaita
säveliä -levyn) Ei koskaan ei koskaan -maalle. Nälkä taas on perinteisempää syyllistämistä ja vittuilua. Ruotto on Sodan
tavoin eräänlainen aikamatka.
Jokainen saa luonnollisesti antaa teksteille sellaisia merkityksiä kuin parhaaksi näkee. Mikäs minä olen lisäämään siihen yhtään mitään - on tässä murheita
omiakin ihan riittämiin, sanoittaja Moilanen vakuuttaa ja piirtää pisteen:
- Ei minulla itselläni enää ole sanottavaa huolta huomisesta. Peli on pelattu. Se joka uskoo ihmisen pystyvän luopumaan saatanallis-perkeleellisestä
ahneudestaan, itsekkyydestään ja omahyväisyydestään edes kuilun partaalla, niin on hyvä ja uskoo vain. Saa sitä uskoa. Älkää kuitenkaan sotkeko minua siihen
soppaan.
Panu Koski
|
|
