|
Haukivuorelaisyhtye Lyijykomppania julkaisi eräänlaisen historiikin. Jo 35 vuotta kestänyt taival on tiivistetty kahteen tuntiin.
Dokumentti suomenkielisen heavy metallin pioneerista on käsikirjoittaja, ohjaaja, leikkaaja Pekka Lampisen opinnäytetyönä tekemä katselmus yhtyeen tähänastisesta, varsin tapahtumarikkaasta tiestä. Kronologisessa järjestyksessä etenevä tarina sisältää henkilöhaastatteluja vuosien aikana mukana olleilta taiteilijoilta sekä muutamia livepätkiä ja välähdyksiä studioista.
Musiikkinäytteisiin on sijoitettu poimintoja kriitikoiden levyarvioista vuosien varrelta. Pitkään matkaan mahtuu paljon, on vahvoja persoonia, on näkemyksiä, näkemyseroja, eroja ja paluita.
Ja ennen kaikkea musiikkia, joka on vaikuttanut moneen ja joka on jäänyt elämään. Ylä- ja alamäkiä sisältävä tarina etenee sopivaan tahtiin, kerronta on diplomaattisin sävyin rehellistä, sopivasti huuomoria (osittain tahatontakin) sisältävää, mielenkiintoista kuunneltavaa ja katseltavaa.
Jos on yhtyeen musiikki synkkää ja tylyäkin, ei sen historia lukuisine käänteineen ja miehistön vaihtoineen paljoa siitä poikkea. Sellaista se monesti on, kun samassa veneessä on monta soutajaa tai tässä tapauksessa taiteilijaa.
Tarina matkaa Haukivuorelle, Kantalan kylälle. Kyläkoululle, jossa yhtyeen tukikohta ja koti sijaitsi vuosikymmenien ajan. Oli miehistö missä variaatiossa hyvänsä, Kantalassa syntyivät kappaleet ja tarinat, myös tälle historiikille. Toimintatavat vaikuttivat tiukoissa raameissa läpiviedyille.
Ja jos raameissa ei pysytty, tehtiin muutoksia ja valintoja, Lyijykomppanian tapauksessa; ovi kävi.
Tunnin ja 44 minuuttia kestävä teos on koottu hyvin, suhteellisen vähäisestä materiaalista. Varmasti osittain syystä, että alkutaipaleelta ei liene kuvamateriaalia liiemmin olemassa. Asia ei kuitenkaan häiritse, karuhko, yksinkertainen ja pelkistetty toimii, myös Lyijykomppanian kohdalla.
Itse historia on sen verran mielenkiintoista kuultavaa, miehien itsensä kertomana, että aika suorastaan juoksee filmiä katsottaessa. Ilman muuta olisi hienoa nähdä enemmän vanhaa materiaalia esimerkiksi levyjen tekoprosesseista, levynjulkaisupeijaisista tai ihan vaan bändin treeneistä.
Mikä sitten olisi ollut julkaisukelpoista, kun Kantalaan kokoonnuttiin tekemään biisejä, syömään, saunomaan ja juomaan viinaa? Se on eri tarina se.
Joka tapauksessa mielenkiintoinen dokumentti yhtyeestä, jonka tarinaan kannattaa tutustua. Kuvanlaadultaan heikohkot live- ja studiopätkät värittävät sopivalla tavalla DVD:tä, ne kuvastavat aikakauttansa ja sitä, kun takana ei ole rahakkaita levy-yhtiöitä ja managementtejä, vaan hommat tehtiin itse, juuri omannäköisellä tavalla ja tyylillä.
Suosittelen dokumenttia myös niille, jotka eivät ole bändiin aiemmin tutustuneet. Lyijykomppania on ollut aikaansa edellä ja luonut oman tyylin, jonka jälkiä kuulemme edelleen.
Saku Niilo-Rämä
|
|
