|
Kantalan kylästä kotoisin oleva Lyijykomppania hautaa vuosia valmistellulla pääteoksellaan, Viimeinen voitelu-albumilla, loputkin huumorin rippeet.
Valehtelijat riippuvat kielet revittyinä koukkuihin, piina ja tuska täyttävät mielen lihanpalvojain. Lopuksi jäljelle jää vain hiljainen sade ja tuulen henki kaiken ylle.
- Ainakin kymmenen vuotta on mennyt ilman päivääkään, ettei kuolema olisi käynyt mielessä. Jo pitkään kaikkea tekemistäni ja olemistani on hallinnut hillitön kuoleman pelko. Jos jumalauta aiotaan olla rehellisiä, niin ei sitten aleta kirjoittamaan miten elämä on ihanaa ja katseesi vain mä muistan, rumpali ja tekstintekijä, Lyijykomppanian valtakunnanjohtaja Moilanen sanoo.
Lyijykomppanian kappaleet ovat perinteisesti kertoneet kuolemasta, viinasta ja maailmanlopusta. Nyt puuttuu maailmanloppu, puuttuvat viinaiset laulut. Onko nyt päädytty pelkkään kuolemaan?
- Jos kuuntelija maksaa levystä sata markkaa, niin täytyy tälle jättää joku ilo tehdä omiakin tulkintoja.
Mutta mikä kuolemassa pelottaa, itse tapahtuma vai sen jälkeinen aika?
- Päällimmäisenä on pohdinta, että mitä sitten tapahtuu. Koko ajan on pinnassa ajatus, että joutuu tekemään tiliä kolttosistaan, että niitä ei sittenkään paineta villaisella. Eli jospa silloin ei saakaan vielä rauhaa, kun on multaa suussa. Peli olekaan pelattu, edessä on viimeinen näytös.
Mikä on tämä tuomitsija, onko kyseessä kristillissukuinen Jumala?
- Erittäin todennäköisesti, se minulle ensimmäisenä mieleen tulee. Olisi nykyisenkin nuorison syytä hetkeksi pysähtyä maallisen menon ja jumalattoman elämän keskellä miettimään, että jos ihmiselle on kerran annettu vapaa tahto, niin miten sitä käyttää.
- Aiemmin mukana on ollut myös hiven ironiaa, itselle naureskelua. Mutta nyt huumori puuttuu täysin, basisti Alaluusua sanoo.
Viimeinen voitelu on teemalevy, tekstin ehdoilla sävelletty puolen tunnin lopun kuva.
- Nyt teksti oli lähes lopullisessa muodossa, ennen kuin sen pohjalta ryhdyttiin säveltämään. Ja minulla oli tarve tehdä tuommoista musiikkia ja se vielä kävi sanoituksiinkin, sanoo kitaristi-laulaja, pääsäveltäjä Rautiainen.
Musiikki Viimeisellä voitelulla on paljolti Rautiaisen kasvukivuista kotoisin.
- Se on pikakoulutus pikkupojasta aikuiseksi mieheksi. Lähtöisin pelosta, ahdistuksesta ja kasvamisesta. Osittain herkempi ja osittain raskaampi kuin mikään mitä Lyijykomppania on aiemmin tehnyt, Rautiainen sanoo.
Vankkaa sävellystyötä on tehnyt myös Alaluusua, jonka kynästä on lähtöisin levyn neljäs osa, Taivaallisten siipien alla. Se kulkee kuin junat, jotka eivät enää aikoihin ole pysähtyneet Kantalan asemalla.
Pitkään haudutetulla Viimeisellä voitelulla on mittaa puoli tuntia.
- Siinähän nyt ei ole mitään järkeä, että tehdään näitä tunnin mittaisia levyjä, joissa on kaksi hyvää biisiä, joita etsiessä menee hermot. Kun on oma puulaaki julkaisijana, niin voi tehdä justiinsa sen mittaisen levyn kuin haluaa. On ihan turha tulla puhumaan minkäänlaisista kompromisseista. Asiat joko ovat tai eivät ole ja piste. Siinä ei auta loitsu eikä rukous, Moilanen sanoo.
Pop-hittien kaavoja Viimeiseltä voitelulta on kohtuullisen turha etsiä.
- Levyllä ei ole yhtään kertosäettä ja yksi ainut soolo. Jos joitakin laulunosia kerrattaisiin, niin sekaisinhan siinä menisi. Eikä Viimeistä voitelua tarinansa vuoksi voi kuunnella missä järjestyksessä sattuu. Kerran olen levyn randomina pyörittänyt, ja jos siinä ei pää sekoa, niin ei missään.
Rumban numerossa 17 Klinikka-palstan kirjeessä lukija tiesi Lyijykomppanian edesmenneeksi orkesteriksi.
- Tässä onkin juuri syy, miksi kannattaa lukea rockin ajankohtaislehteä. Siinä pysyy tilanteen tasalla. Itselle asia oli hieman uusi, vaikka alkuperäinen tarkoitus oli kyllä, että Viimeinen voitelu olisi Lyijykomppanian viimeinen levy, Moilanen sanoo.
Viimeinen levy? Vaikuttaa varsin lopulliselta. Mitenkäs keikat?
- Kaksi muutakin ihmistä vaikuttaa tässä kokoonpanossa, loppuasioita pitäisi kysyä heiltä, Moilanen sanoo.
Asiaa kysytään seuraavana päivänä. Rautiaista ja Alaluusuaa kysymys mietityttää vankasti.
- Sanotaan nyt tällä lailla, että tällä miehityksellä keikat on tämän vuosisadan puolella soitettu. Totta kai jotakin projektia voi vielä kehitellä. Minusta nyt jäi aika komia raato. Ilosaarirockin keikka oli hyvä lopetus, ja silloin sitä pitää lopettaakin, kun homma toimii, Rautiainen sanoo.
Lyijykomppania soitti viimeisen, tai ainakin toistaiseksi viimeisen keikkansa, Joensuun Ilosaarirockin Töminäklubin viimeisenä esiintyjänä reilulle tuhannelle kuulijalle.
Tuolle keikalle saatiin myös yllätys mukaan, kun humaltuneempi rockpiireissä tempauksistaan aiemminkin tuttu herra änkesi lavalle, strippasi vaatteensa pois ja soitteli pasuunaa.
- Olin jo viittä vaille, että nyt lentää basso nurkkaan ja lyön, Alaluusua muistaa.
- Ei meidän hommiin oikein sovi munasillaan hilluvat puhaltajat, kun itsellä on kuitenkin puvut päällä.
- Paremmin mukaan sopivat lavalla makaavat sammuneet, Rautiainen sanoo.
Yleensä ottaen Lyijykomppania on saanut olla rauhassa tunkeilevilta ihailijoilta ja muilta huomion hakijoilta.
- Yleensä kunnioituksella ja pelonsekaisin tuntein suhtauduttu. Veljeily on jäänyt vähiin, Rautiainen sanoo.
Mitä tilinpäätöksessä jäi käteen?
- Minusta tilinteon hetki ei ole tullut vielä, Moilanen sanoo.
- Helvetin korkeat maksa-arvot ja hullun leima. Lyijykomppaniassa sai toteuttaa itseään juuri kuten halusi ilman kenenkään ohjeistusta. Siltäkin pohjalta jäi jotakin, Rautiainen sanoo.
- Ja mukavahan tätä olisi jatkaa sillä tavalla, että jättäisi soittamisen pois, mutta viettäisi edelleen kerhoiltoja. Rakentelisi niitä hyviä ruokia ja ruotisi nykymusiikin tilaa, Rautiainen jatkaa.
- Siinä ajassa kun olen ollut kuvioissa mukana, niin on saanut tutustua muutamiin sangen mainioihin tyyppeihin. Vaikka toisaalta suurin osa rokkihommissa pyörivistä on kyllä aivan surutta saunan taakse vietäviä. Toinen asia ovat nämä kuolemalla leuhottavat pitkätukat ja sukkahousumiehet. En mieluusti viitsisi käydä koko asiaan puuttumaan; lähtökohta on, että rauhan aikana aikuisten täyspäisten ihmisten pitäisi pystyä hoitamaan asiat puhumalla, Moilanen sanoo.
Onko Viimeinen voitelu henkilökohtaisin Lyijykomppania-tuotos, Moilanen?
- Ei niistä mitkään järin ulkokohtaisia ole olleet. Mutta jos toimittaja tarkoittaa sitä sisältöpuolta, niin uskonpa että se on yhtä henkilökohtainen niin jokaiselle kuuntelijalle kuin kirjoittajallekin.
Luopuminen, lakkaaminen, tilinteon hetki, miksi siitä levy syntyi?
- Ei levyjen tekstejä pitäisi tehdä ihan mistä sattuu. Yksi asia, jota vihaan, on valehtelu ja petkutus. Silti itse olen varmasti kaikkein viheliäisin lurjus, vaikka olenkin jo muutaman vuoden yrittänyt opetella puhumaan totta.
- Voi olla, että olen tehnyt tekstien kirjoittamisesta turhan vaikeaa itselleni. Sitäkin olen miettinyt, että onko tässä mitään järkeä, yrittää tehdä itsestään sankari tai pelle puhumalla totta, mutta mitähän minä voisin siinä hävitä? Mitä sillä pintapuolisella liirumlaarumilla oikein voisi voittaa? Tai voi olla niinkin, että puhun roskaa, Moilanen puhuu.
Viittaako Moilanen siihen, että kun vaikkapa Radio Suomen aukaisee, niin sieltä saattaa jopa kuulla laulun, jonka tekstit ovat epärehelliset, valheelliset?
- Näinkin on päässyt käymään. Ja radiosta puheen ollen, kun aamu valkenee harmaana ja pahanmakuisena, niin jos muuten ei voi hetkeä kruunata, niin RadioMafia auki, kun alkaa se akkojen kälätys Sirkuksessa. Johan on kumma, jos ei ole päivä pilalla.
- On mainittu, että Viimeinen voitelu on tehty kiireessä. Ihmettelen vaan, että miten kauan vaikkapa tekstejä täytyisi kirjoittaa. Minä kirjoitin Viimeistä voitelua kolme vuotta ja se on minusta pitkä aika noinkin lyhyeksi tarinaksi. Ei ole huvittanut jättää mitään aika hyvää, jos tiesi että voi jättää parempaa, Moilanen sanoo.
Kolme vuotta tekstin hiomista. Onko sen jälkeen vielä jotakin sanottavaa?
- Hyvä kysymys. Nyt on sanomiset sanottu...mutta omasta puolestani en aio lopettaa tekstien tai musiikin tekemistä, muoto vain on epäselvä, ja se onkin sen ajan murhe.
Alaluusua suunnittelee bassokamojen myymistä, vaikka toisaalta mielessä kaihertaa edesmenneen kahdenmiehen yhtyeen, Trio Niskalaukauksen, herättäminen eloon.
- Ja minä puolestani näen tulevaisuuteni vakavoituneena asennemetallin Sir Mr. Taffina, Rautiainen kertoo.
Lyijykomppaniasta jäivät Viimeisen voitelun lisäksi muistuttamaan ep Synkkää jynkytystä, single Ohjelmanjulistus, lp Uimakoulu ja mcd Suden hetki.
Viimeinen voitelu ei tiettävästi ole kirvoittanut ainuttakaan negatiivista lehtikritiikkiä. Pieksämäellä ilmestyvä sanomalehti Länsi-Savo kirjoitti, että Lyijykomppania saa Metallican kuulostamaan Fröbelin palikoilta.
Jäi komia raato. On tullut aika poistua näyttämöltä.
Tomi Tuomaala
|
|
