|
Uudelleen kasatulla Lyijykomppania-yhtyeellä on rumpali Moilasen mukaan ylinopeus päällä.
"Teimme viime vuoden toukokuun 9. päivä ensimmäisen keikkamme sitten vuoden 1997. Yhteensä teimme viime vuonna kaksi keikkaa. Tänä vuonna olemme tehneet kaksi keikkaa ja viisi on buukattuna. Kesästä on keskustelut käynnissä. Vuosien 1981-1997 välisenä aikana Lyijykomppania teki 4,5 keikka per vuosi. Eli nyt mennään jo ylinopeutta."
Nykyinen miehistö, eli Timo Rautiaisen korvannut kitaristi-laulaja Strandman ja basisti Lindström löytyivät jo vuonna 1996 Moilasen tuttavien suositusten perusteella. Vuonna 1997 näytti kuitenkin siltä, että pillit on pistettävä lopullisesti pussiin.
Strandman kertoo, että oli positiivinen yllätys, kun Lindström soitti viime vuonna ja totesi, että voitaisiin taas soittaa.
"Rautiaisen saappaat on vaikea täyttää, en pääse yhtä korkealle kuin hän, enkä myöskään osaa soittaa kitaraa yhtä hyvin, eli treenata on saanut. Yleisö saa itse päättää miten on mennyt, sanoo Strandman.
Hänen mukaansa arvostelun määrä on tasaantunut pikkuhiljaa, ja yleisö on hyväksynyt uuden laulajan. Lindström toteaa myös olevansa yllättynyt saadusta palautteesta, lehdet ovat kehuneet uutta levyä eivätkä kaveritkaan ole haukkuneet.
Kompromisseja ei tehdä
Moilasen maailmanlopunteemoja viljelevät tekstit ovat hyvin keskeinen osa Lyijykomppanian synkeää ilmaisua.
"Tekstivastuu on yhä minulla, se on perintörasite. Kirjoituksiani en selittele, kuulijaa pitää kunnioittaa. Omaa sielunmaisemaani nuo heijastelevat. Viimeisen voitelun teemasta emme kuitenkaan jatka, se polku on kuljettu loppuun."
Tammikuun lopulla julkaistiin uuden kokoonpanon ensimmäinen äänite, mini-cd Kehitys kulkee perse edellä. Moilasen mukaan levyllä ei ole kaupallisia tavoitteita, saati yhtyeellä tarvetta kosiskella isoja yhtiöitä julkaisijakseen.
"Tuota menee 500-1000 kappaletta, ja temppu on tehty. Soittomme on kompromissitonta eikä mitenkään kaupallista."
Lyijykomppanian sävellyksillä on oma tyylinsä, josta ei lipsuta. Sävellyksistä pääosin vastaavan Lindströmin mukaan yksinkertaisten juttujen teko ei ole aina helppoa.
"Nyt on ollut luomiskausi, ja kappaleita on syntynyt yllättävän helposti. Teen demot, jotka raati kuuntelee ja joko hylkää tai hyväksyy. On yllättävän vaikea tehdä tällaista synkkää jynkytystä, kappaleet on pidettävä yksinkertaisina ja toimivina, kaikki turha hörhöily jätetään pois."
Valmiiseen pöytään istujia riittää
Moilanen ei juuri uutta musiikkia seuraa. Musiikkiuutiset hän kertoo kuulevansa bändikavereiltaan.
"Joku ilmiö kun paisuu, mahtuu useamman sorttisia yrittäjiä mukaan. Valmiiseen pöytään istujia riittää. Olen itse vanhan liiton mies, soitto on harrastus enkä kaipaa tyhjän lässyttämistä ja kaveeraamista yleisön kanssa. Se ei kuulu konseptiin."
Moilanen sanoo ymmärtävänsä, että Rautiaisesta kysellään häneltä. Tosin hän ei mielellään aiheesta puhu, Rautiaista koskevat kysymykset voi esittää suoraan Rautiaiselle.
Vanhat Lyijykomppania-julkaisut ovat arvokkaita harvinaisuuksia. Moilanen kertoo kuulleensa jonkun rahoittaneen Roskilden matkaansa myymällä käytetyn Uimakoulu-levyn.
Ikävämpi ilmiö on kuitenkin nettilevitys sekä piraatit.
"Yksi laiton julkaisu on ilmaantunut markkinoille, ainakin Helsingissä ja Turussa sitä on myyty. Tekijänoikeuksien valvontakeskus on hampaaton noiden edessä. Uusintajulkaisu olisi hyvä saada markkinoille - mutta sen julkaisu ei ole yksin minusta kiinni", Moilanen sanoo.
Mikko Huikkonen
|
|
